sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Elämääni asteli erityinen ihminen

Minulla oli ero meneillään, muutto ja elämäni yhtä hullunmyllyä, mutta minulla oli myös ihminen jolle pystyin puhumaan, joka otti minut minuna, kuunteli ja kannusti, ei kritisoinut ei juuri kommentoinut, kuunteli ja kuunteli, oli olemassa juuri silloin kuin piti ja juuri sellaisena kuin tarvitsin.

Eron hetkellä nimittäin ystävätkään eivät aina pysty auttamaan, he eivät osaa olla puolueettomia ja luulevat tuntevansa sinut, jotkut jopa paremmin kuin sinä itse.

Miten tässä näin kävi ? Odota hetki kerron, katkaisen samalla huhuilta siivet.

En ole uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, en aiemmin. Liittoni ei alkanut kovin erikoisesti eikä ollut ikinä mitään rakkauden "huumaa".

Minulle tärkeintä parisuhteessa on aina ollut luottamus ja rehellisyys, olen ollut käytännön ihminen ja ajatellut usein järjellä, mikä on parasta muille, nimenomaan muille eikä minulle itselleni. Usein olen myös ajatellut että minuun luotetaan mutta voisiko joku todella rakastaa minua ? vielä sellaisena kuin olen ?

Ihminen on juuri niin vahva kuin on hänen heikoin kohtansa ja minulla se on aina ollut itseluottamus ja luottamus yleensä. Ympärilläni on kuori ja en juuri päästä ketään oikeasti lähelleni, tämä on osa minua ja tätä en pysty karsimaan itsestäni, vika tai ei mutta vaadin rehellisyyttä ja avoimuutta lähimmäisiltäni, olen myös itse hyvin suora ja uskollinen kun sen luottamuksen saa ansaittua.

Usea ihminen sanoisi minua kylmäpäiseksi, jääräpäiseksi ja hankalaksi, harva tietää että saatan olla jotain muutakin ja tarvitsen rinnalleni mieheksi vahvan ihmisen, minuakin vahvemman, no mistäs sellaisen muka löytää ?

Sanotaan että oikeaa ei löydä etsimällä, se oikea löytyy kun on sen aika. Näin kävi juurikin minulle, se oikea asteli työpaikkani ovesta sisään ja siinähän se rakkautta ensisilmäyksellä. Alkuun ei ollut edes sanoja, ei tietoa siitä mitä kaikkea molemmat kävivät sisimmässään lävitse, oli vain kaksi rikkinäistä sielua samassa tilassa ja tunne että tästä voisi tulla jotain yhtä ja ehjää.

Painin päässäni eron ja muuttoaikeiden kanssa, päätin kuitenkin että tunteet ovat niin vahvat että tämä kortti on katsottava, otettava riski ja kerrankin luotettava itseensä ja siihen fiilikseen mikä oli sisälläni.

Jos tunne on näin vahva vaikka ihmisestä et tiedä edes nimeä on vain pakko antaa mennä ja katsoa kuinka käy, olihan tässä myös sellainen riski että olin tunteiden vuoristoradassa tulkinnut tämän mystisen miehen väärin ja kuvittelin pilvilinnoissani kaiken ..mutta miten minusta silti tuntui että hän näki heti lävitseni ? Ihan sinne syvälle saakka.

Kävin eroa lävitse kokoajan joten päätin että mitään ei varmasti saa tapahtua ennen kuin olen omillani, tämäkin oli ehkä yksi ratkaiseva tekijä niin pikaiseen muuttoon, en halunnut olla epäluotettava entisessä suhteessa koska en olisi voinut elää itseni kanssa ja periaatteitani vastaan. Päätin myös heti alkuun olla hyvin rehellinen näistä asioista, kaikille osapuolille.


Erityinen ihminen, erityinen tilanne ja erityiset olosuhteet, mutta tuntui vaan niin erityisen hyvältä.