Erityinen muutti erityiseen kotiin ja sitten tapahtuikin jotain erityistä

Voi miten olimmekaan odottaneet järjestäneet ja hoitaneet asioita, vaikka välillä meinasi usko loppua että alkaako se koevapaus koskaan, olemmeko ansainneet elämämme uudelleen aloittamisen. Sitä salaa toivoi, järjesteli asioita, uskoi ja luotti, vaikka vaikeuksiakin tuli vastaan.

Eräänä erityisenä syyskuun aamuna sain kuitenkin tekstiviestin "rakas tuletko hakemaan minut kotiin" ja minähän menin, minulle jo niin tuttua tietä.

Hetki ennen portteja, neljänä eri vuodenaikana.

Matkalla mietin että meillä on kyllä varmasti erikoisin tapa juhlistaa ns. "vuosipäivää".

Muistan myös alkutaipaleen kun emme vielä kuitenkaan niin toisiamme tunteneet, mietin jo tulevaa. Muistan kuinka erityiseni mietti heti tavattuamme asioita vuosia eteenpäin, hän oli suunnitellut elämäämme hyvinkin pitkälle jo.

Oli ehkä vaikeakin uskoa että olen vihdoin löytänyt sen kadonneen puolikkaani. Tämä puolikas kysyi jo alkuun että jaksanko minä odottaa vielä vuoden ?
Ehkä hän ei uskonut kuinka kovapäisen ja periksiantamattoman sielun olikaan tavannut.
Tokihan minä odotan, vaikka ne neljä vuodenaikaa jos tiedän että sen jälkeen olet minun.

Arjen alkuun lähteminen arvelutti, olen aina ollut kotona se joka tekee ja huolehtii. Reviirilleni on ollut vaikea päästä ja minun ollut vaikea edes ottaa apua vastaan, saati pyytää apua. Olen aina olettanut että itse olen vastuussa kodista ja lapsista koska minä ne olen hankkinutkin, joskus olen tällätapaa jopa uuvuttanut itseni miltei loppuun saakka.

Nainen, tiedätkö tunteen kun tulet kotiin ja huomaat että pyykit roikkuu narulla tai kun nälkäisenä tulet töistä viimeisillä voimillasi niin ruoka tuoksuu jo eteisessä ja odottaa sinua, pyytämättä ja valmiina. Kun sinulla on vapaata et saa moitteita jos et viitsi kuitenkaan itse tehdä mitään, saat luvan ihan vain huilata. Kun jokapaikasta kolottaa, väsyttää ja vituttaa niin toinen ottaakin kainaloon tai hieroon jumit niskastasi. Itse ajattelen että on yksi suurimmista rakkauden osoituksista auttaa arjessa toista ja ottaa yhdessä vastuuta, tarvitseeko edes ihminen enempää kun vain löytää toisen siihen viereensä.

...niinhän sitä taas voisi luulla, elämä se päätti yllättää taas, erikoisesti niinkuin yleensäkin.

Turhaan pelkäsin arjen yhdessä aloittamista, pessimistinä tietysti pakkohan minun oli päässäni takoa ajatuksia läpi ennenkuin annoin itselleni luvan huokaista. Turhaan myös pelkäsin miten uusi tilanne vaikuttaa lapsiin, koska he rakastavat myös uutta puolisoani, hän on selkeästi luotu isäksi ja pärjää lasten kanssa mainiosti. Yksi hänen vahvuus josta pidän paljon on taito kuunnella ja tuntea empatiaa, tämä on suuri voimavara lasten kanssa.

Joskus olen miettinyt että mikä on sopiva "lapsiluku", arki on vienyt niin voimavarani ja lasten sairaudet että ajattelin kahden olevan hyvä määrä. Kun näistä kahdestakin kasvatan terveitä suomalaisia jämptejä miehiä niin hyvä, olen itsestäni ylpeä.

Minulle on tehty ns. konisaatio ollessani nuori, silloin jo kehoitettiin hyväksymään ajatus että lapsia en välttämättä hoitojen vuoksi edes saa. Toisin kävi, sain kaksi erityistä poikaa.

Olisitko arvannut että kaikki naisen munasolut ovat olemassa jo syntymähetkellä, niitä voi olla
100 000 tai jopa 500 000, ero on siis huima jo alussa ja jokaiselta niitä vieläpä irtoaa kuukausittain eri määrä. Hedelmöittymisen onnistuminen ei siis ole ihan pikkujuttu. Naisen täyttäessä 30, alkaa hedelmöittymisen onnistumisen mahdollisuus laskea merkittävästi. 35-ikävuotta pidetään rajana jolloin puolen vuoden yrittämisellä onnistumisprosentti on enää 63.

Itse kun sairastan kilpirauhassairautta nimeltä Basedow, teidän myös että vaikka yrittäisin vielä niin luultavasti en koskaan hedelmöittyisi, sairauden vuoksi minulle on tehty radiojodihoito joka aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, se taas aiheuttaa kuukautis- ja ovulaatiohäiriöitä. Radiojodihoidosta tulee nyt vuosi, hoidon vuoksi käytän säännöllisesti ehkäisylaastaria koska sen todettiin olevan minulle varmin ehkäisytapa. Turvaraja oli puolivuotta mutta suhteemme ja migreenin vuoksi päätin jatkaa ja jatkoinkin säännöllistä ehkäisyä.

Voisi siis sanoa että meille vahinkoa ei voi sattua, ennemminkin erityisiä ihmeitä.

 

Parisuhde ja periaatteen ihminen

Miten yhdistää nämä kaksi ? Parisuhde ja periaateet, onhan se vaikeaa mutta mahdollista. 
Tosin mielesäni se on mahdollista vain kun se oikea osuu kohdalle.

Olen aina tiennyt olevani jäärä, itsepäinen ja vahva. Yhtenäpäivänä tajusin että olen yhden asian perinyt vahvasti, olen periaatteiden ja perinteiden kannattaja.

Se maksaa kuka käy töissä. Kotona puhutaan aina totta, salaisuuksia saa toki olla mutta nenästä ei vedetä. Lapselle kuuluu isän sukunimi ja kirkkoon täytyy kastaa. Kummiksi ja kantajaksi ei saa kieltäytyä ilman painavaa syytä.

Suhteessa elätään aina täydessä luottamuksessa, kaikesta on lupa sanoa ja puhua. Naimisiin mennään kerran, kihloilla voidaan osoittaa muille että tämän minä olen valinnut eikä hän muille kuulu. Huntupäässä ei vihitä jos on jo siunaantunut lapsia.

Ole aina itsellesi ja muille rehellinen. Tunteet täytyy osoittaa, hyvät ja pahat. Vittuilla saa, mutta jos saat samalla mitalla takaisin, ei saa suuttuua. Velkaa ei oteta ellei ole pakko, jos on niin maksut pitää olla ennemmin etuajassa kuin ajallaan. Kunnioita auttajaasi ja hyväntekijääsi, osoita kiitollisuutesi. Asioista saa sanoa, mutta kerrasta pitää ymmärtää. Kerran voi antaa anteeksi, toista kertaa ei tule.

...Äkkiä tulivat vain nuo mieleeni, lista on siis varmasti pitkä ja hyvin ehdoton. Miten elää siis parisuhteessa jos molemmat ovat jääriä ? 

Osoittamalla että on luottamuksen arvoinen, kunnioittamalla toisen valintoja ja antamalla toiselle tilaa. Ennekaikkea osoittamalla pienillä asioilla että toinen ei ole koskaan itsestäänselvyys.

Onnelistakin parisuhdetta pitää muistaa vaalia ja hoitaa. Parisuhde on koko perheen kivijalka ja perusta ihan kaikelle. Kunnioita ja tue puolison valintoja, mutta muista että sinulla on oikeus myös omiisi, se juuri tekee kaikista parisuhteista erityisiä.

Onnistunut parisuhde, kuten tasapainoinen elämä yleensäkin, inspiroi ihmistä olemaan vahvempi ja antamaan itsestään enemmän. Mistä mausteista onnistunut parisuhde sitten koostuu? Tietenkin onnellisuudesta.
– Onnellisuus ei ole kovin yksinkertainen asia, ei helppo, eikä aina edes onnellinen asia, sanoo parisuhteita tutkinut Väestöliiton Perhetoimintojen johtaja Heli Vaaranen.
Onnellisten avioliittojen salaisuuksia on tutkinut Yhdysvalloissa psykologi ja tutkija Judith. S. Wallerstein. Hän on koonnut yhteen seikkoja, jotka kohottavat onnelliset liitot arjen yläpuolelle, ja erottelevat ne esimerkiksi liitoista, joissa elää kaksi yksinäistä ja onnetonta ihmistä. Onnellinen liittohan tarjoaa ihmiselle uskotun, mutta onneton etäännyttää helposti vähäisetkin lämmön tunteet parin väliltä.
Onnellisen liiton saavuttamiseksi on tärkeää, että molemmat irtautuvat lapsuudenperheestään. Tämä mahdollistaa sen, että pari voi olla itsenäinen ja muodostaa oman kahden hengen yhteisönsä. Yhteisö rakentuu kiinnostuksesta toista kohtaan ja halusta jakaa tämän painolasti. Muodostamassaan yhteisössä kumpikin ottaa vastuun toisen onnesta eikä pelkää vastuutaan. Molemmat ovat valmiita kuuntelemaan toista ja pitämään hänestä huolta.
Tärkeää onnellisessa liitossa on myös kriisinhallintataito. Onnelliset osaavat ja uskaltavat ilmaista itseään ja eriäviä mielipiteitään. Hyvät ja samalla onnelliset kriisinhallitsijat uskaltavat olla parisuhteessa oma itsensä omine mielipiteineen. Toisen pakonomainen miellyttäminen ei johda onnelliseen liittoon, painottaa Wallerstein. Hyvä itsetunto on siis yksi onnellisen liiton salaisuuksista.
– Itsetunto kehittyy koko ajan, ja elää aaltoliikkeessä. Kumppani parhaimmillaan tukee, kun toinen tarvitsee tukea, ja vetäytyy, kun on aika antaa toisen yksin loistaa, sanoo Heli Vaaranen.
Seksuaalinen luottamus on oleellinen osa onnellista liittoa. Kun luottamus on kohdallaan, pari ymmärtää toisen erilaisia seksuaalisia vaiheita; innostusta, väsymystä ja muuttuvaa makua. Wallerstein tähdentää, ettäonnellisen parin seksuaalinen elämä on jatkuva eroottinen löytöretki. Seksuaalisesti vapautuneet parit ovat uteliaita toisiaan kohtaan ja uskaltavat tuoda fantasiansa reippaasti aviovuoteeseen.
– Lapsettomat parit ajautuvat joskus kriisiin seksuaalisuutensa kanssa. Mitä ideaa, he voivat ajatella. Seksin terveysvaikutuksista tulee kuitenkin jatkuvasti uutta tutkimustietoa, ja seksin merkitystä stressinlaukaisijana ja nautinnon tuottajana ei tule väheksyä. Lisääntyminenon vain häviävän pieni osa seksin merkitystä. Suurin osa on nautinnon tuottamista ja nautinnon vastaanottamista, joka kestää koko elämän ajan, sanoo Vaaranen.

Itsenäinen kumppani on onnellinen

Jotta parisuhde säilyisi onnellisena, se tarvitsee jatkuvaa hoitamista. Ihminen on helposti laiskistuva ja tottuva olento. Laiskuus ja toisen kohteleminen huonekaluna ovat parisuhteessa vaarallisia ominaisuuksia, sillä kahden laiskurin suhteessa kumpikaan ei ota vastuuta yhteisestä ajasta, seksistä, naurusta ja harrastuksista. Ilma näitä mikä tahansa suhde näivettyy.
– Ei lystiä ole ellei sitä pidetä, toteaa mainio sananlasku, Vaaranen muistelee.
– Vastuu parisuhteen toimivuudesta kuuluu molemmille. Vastavuoroisuuden periaate on eräs sosiaalisen ihmisen perussäännöistä yhteisölliselle elämälle. Tämä ominaisuus unohtuu kuitenkin helposti parisuhteessa, jota vaivaa väsymys, stressi, hapettomuus ja innottomuus, luettelee Vaaranen.
Parisuhteen hoitamista on esimerkiksi se, että antaa toiselle itsenäisyyden ja tukee sitä, miten kumppani haluaa itseään elämässään toteuttaa. Tätä voisi kutsua ’pelko pois’ –säännöksi; anna toiselle itsenäisyys pelkäämättä sen seurauksia. Kumppanin vapaus ja itsenäisyys voivat olla pelottavia asioita, sillä itsenäistä kumppania ei voi hallita. Itsenäinen ihminen on kuitenkin onnellisempi parisuhdekumppani.
Suomalaisten parisuhteiden haaste on keskustelun ylläpitäminen. Keskustelukulttuurin tietoinen ylläpitäminen on parisuhteen hoitamista. Tämä on hyvä muistaa riidellessä, sillä mikään ei ole niin haavoittavaa kuin mykkäkoulu. Jos keskustelu ei riitojen aikana onnistu, kannattaa ottaa aikalisä ja rauhoittua hetki.
Hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu myös se, että toiselta kysytään hänen ajatuksiaan. On muistettava, ettei kukaan ole ajatusten lukija. Parisuhdeharmonia opettaa meidät lukemaan toista hyvin, mutta silti toisen ajatuksia ei voi tuntea läpikotaisin. On siis tärkeää kysyä, ymmärsinkö sinut oikein. Kysymys saa kumppanin tuntemaan itsensä arvostetuksi.
– Väestöliiton Parisuhdekeskukselta on pyydetty helppoa ja nopeaa välinettä, joka saisi parit opettelemaan puhumista keskenään. Psykologimme kehittivät menetelmää vuosikymmenten ajan, ja nyt väline on valmis; I love samarakas – peli, Vaaranen kertoo.
Peli auttaa paria avaamaan lukkoja väliltään mukavalla tavalla. Pelin parisuhdekysymykset koskevat kriisinhallintaa, läheisyyttä, suhdetta sukuun ja ystäviin sekä parin omaa ”parisuhdekulttuuria”. Lisäksi pelissä on toiminnallisia tehtäviä parisuhteen hoitamiseksi.
– Nämä yllätystehtävät täytyy sitten etukäteen luvata tehdä, Vaaranen nauraa.

Kriisissä voidaan tarvitaan pariterapiaa

Kaikissa parisuhteissa tunteiden sävyt muuttuvat ajan mittaan. Huolet, unettomuus ja rahattomuus heijastuvat helposti parisuhteeseen. Joskus elämässä tulee eteen niin syviä kriisejä, että parisuhde ajautuu ongelmiin. Tällaisia kriisejä voivat olla uskottomuus, dramaattiset elämäntapahtumat, kuten lapsettomuuden havaitseminen tai sairaudet, läheisen kuolema tai erilaiset riippuvuudet.
Parisuhdekriisin hoitamiseksi tarvitaan pariterapiaa. Kriisin aikana parin on tärkeää tuntea, että heistä huolehditaan ja että he saavat hoitoa silloin, kun eivät jaksa huolehtia toisistaan. Pariterapia auttaa 80 prosenttia terapiassa käyvistä. Aina menestys ei kuitenkaan tarkoita yhdessä jatkamista. Apu voi olla myös sitä, että paria autetaan eroamaan asiallisesti.
Parit, joiden suhteessa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, halveksuntaa ja alistamista, pohtivat usein ”lähteä vai jäädä” -kysymystä pariterapiassa. Terapeutti ei kuitenkaan tee päätöksiä asiakkaan puolesta. Siksi olisi tärkeää lähteä pariterapiaan hyvin varhaisessa vaiheessa ja ennaltaehkäisevällä asenteella.
– Mitä me voisimme oppia parisuhdetiedosta, että emme ajautuisi karille, olisi hyvä ja viisas kysymys kaikille pareille, Vaaranen miettii.
Kaikissa liitoissa koetaan etääntymistä ja uudelleen lähentymistä, ja se on täysin normaalia. Hetkellinen etääntyminen ei siis välttämättä tarkoita kriisiä parisuhteessa. Ongelmatilanteissa tieto auttaa.
Monet myös miettivät pariterapiassa, onko heidän elämänsä normaalia. Lukemalla tutkimustietoa parisuhteista esimerkiksi Väestöliiton parisuhdesivustolta, kumppanit voivat kasvattaa omaa tietouttaan ja ymmärtää näin parisuhteen vaiheita paremmin.

Pienet ilot arjen keskellä ovat tärkeitä

– Seurantatutkimuksessani Nuorten aikuisten parisuhteet 2004 – 2007 nuoret aikuiset haaveilivat tavallisesta elämästä, pohtii Vaaranen.
– Kun samat parit puhuivat elämästään kaksi – kolme vuotta myöhemmin, he valittavat, että elämä on niin tavallista. Paradoksi syntyy siitä, että toive toteutuu, mutta erilaisena kuin on ajateltu. Jokainen pari joutuu rakentamaan oman erityisen onnensa tavalla, joka ei näy ulospäin. Kaikki ”tavalliset, onnelliset parit”, olivat ne sitten naapureita tai nuorenparin vanhempia, omaavat parisuhteen salaisuuden, joka ei ole kenenkään muun tiedossa tai näkyvissä.
Tavallisuutta ei voi matkia, vaan se on luotava itse, yllätyssisältöineen kaikkineen. Muistatko esimerkiksi huomioida kumppanisi arjen keskellä? Iloinen yllätys arjessa on esimerkiksi pieni lahja, jossa tärkeintä ei ole käytetty raha vaan ajatus. Entä muistatko pitää arjen eroottisena ja mielenkiintoisena?
Me suomalaiset olemme arkikeskeisiä, eikä yhdysvaltalaisten tutkimusten korostama ”ole romanttinen ja yllättävä” –ajatus aina sovi meille. Riskinä silloin on, että molemmat kyllästyvät. Suomalaisten elämässä on kuitenkin omat hienot puolensa. Näemme usein iloa ja huumoria tavallisissakin asioissa arjen keskellä ja osaamme iloita myös pienistä asioista.
Väestöliiton Parisuhdekeskuksen tiedottaja Anne Leinosen haastateltavana on ollutVTT, psykoterapeutti Heli Vaaranen
Artikkeli on julkaistu Simpukka-lehdessä maaliskuussa 2010.
Lähteet: I Love samarakas-peli, Väestöliitto; Vaaranen, Heli: Parisuhdepalapeli, 2007, Kirjapaja; Wallerstein, Judith: The Good Marriage, 1995, Warner.