Erityinen muutti erityiseen kotiin ja sitten tapahtuikin jotain erityistä

Voi miten olimmekaan odottaneet järjestäneet ja hoitaneet asioita, vaikka välillä meinasi usko loppua että alkaako se koevapaus koskaan, olemmeko ansainneet elämämme uudelleen aloittamisen. Sitä salaa toivoi, järjesteli asioita, uskoi ja luotti, vaikka vaikeuksiakin tuli vastaan.

Eräänä erityisenä syyskuun aamuna sain kuitenkin tekstiviestin "rakas tuletko hakemaan minut kotiin" ja minähän menin, minulle jo niin tuttua tietä.

Hetki ennen portteja, neljänä eri vuodenaikana.

Matkalla mietin että meillä on kyllä varmasti erikoisin tapa juhlistaa ns. "vuosipäivää".

Muistan myös alkutaipaleen kun emme vielä kuitenkaan niin toisiamme tunteneet, mietin jo tulevaa. Muistan kuinka erityiseni mietti heti tavattuamme asioita vuosia eteenpäin, hän oli suunnitellut elämäämme hyvinkin pitkälle jo.

Oli ehkä vaikeakin uskoa että olen vihdoin löytänyt sen kadonneen puolikkaani. Tämä puolikas kysyi jo alkuun että jaksanko minä odottaa vielä vuoden ?
Ehkä hän ei uskonut kuinka kovapäisen ja periksiantamattoman sielun olikaan tavannut.
Tokihan minä odotan, vaikka ne neljä vuodenaikaa jos tiedän että sen jälkeen olet minun.

Arjen alkuun lähteminen arvelutti, olen aina ollut kotona se joka tekee ja huolehtii. Reviirilleni on ollut vaikea päästä ja minun ollut vaikea edes ottaa apua vastaan, saati pyytää apua. Olen aina olettanut että itse olen vastuussa kodista ja lapsista koska minä ne olen hankkinutkin, joskus olen tällätapaa jopa uuvuttanut itseni miltei loppuun saakka.

Nainen, tiedätkö tunteen kun tulet kotiin ja huomaat että pyykit roikkuu narulla tai kun nälkäisenä tulet töistä viimeisillä voimillasi niin ruoka tuoksuu jo eteisessä ja odottaa sinua, pyytämättä ja valmiina. Kun sinulla on vapaata et saa moitteita jos et viitsi kuitenkaan itse tehdä mitään, saat luvan ihan vain huilata. Kun jokapaikasta kolottaa, väsyttää ja vituttaa niin toinen ottaakin kainaloon tai hieroon jumit niskastasi. Itse ajattelen että on yksi suurimmista rakkauden osoituksista auttaa arjessa toista ja ottaa yhdessä vastuuta, tarvitseeko edes ihminen enempää kun vain löytää toisen siihen viereensä.

...niinhän sitä taas voisi luulla, elämä se päätti yllättää taas, erikoisesti niinkuin yleensäkin.

Turhaan pelkäsin arjen yhdessä aloittamista, pessimistinä tietysti pakkohan minun oli päässäni takoa ajatuksia läpi ennenkuin annoin itselleni luvan huokaista. Turhaan myös pelkäsin miten uusi tilanne vaikuttaa lapsiin, koska he rakastavat myös uutta puolisoani, hän on selkeästi luotu isäksi ja pärjää lasten kanssa mainiosti. Yksi hänen vahvuus josta pidän paljon on taito kuunnella ja tuntea empatiaa, tämä on suuri voimavara lasten kanssa.

Joskus olen miettinyt että mikä on sopiva "lapsiluku", arki on vienyt niin voimavarani ja lasten sairaudet että ajattelin kahden olevan hyvä määrä. Kun näistä kahdestakin kasvatan terveitä suomalaisia jämptejä miehiä niin hyvä, olen itsestäni ylpeä.

Minulle on tehty ns. konisaatio ollessani nuori, silloin jo kehoitettiin hyväksymään ajatus että lapsia en välttämättä hoitojen vuoksi edes saa. Toisin kävi, sain kaksi erityistä poikaa.

Olisitko arvannut että kaikki naisen munasolut ovat olemassa jo syntymähetkellä, niitä voi olla
100 000 tai jopa 500 000, ero on siis huima jo alussa ja jokaiselta niitä vieläpä irtoaa kuukausittain eri määrä. Hedelmöittymisen onnistuminen ei siis ole ihan pikkujuttu. Naisen täyttäessä 30, alkaa hedelmöittymisen onnistumisen mahdollisuus laskea merkittävästi. 35-ikävuotta pidetään rajana jolloin puolen vuoden yrittämisellä onnistumisprosentti on enää 63.

Itse kun sairastan kilpirauhassairautta nimeltä Basedow, teidän myös että vaikka yrittäisin vielä niin luultavasti en koskaan hedelmöittyisi, sairauden vuoksi minulle on tehty radiojodihoito joka aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, se taas aiheuttaa kuukautis- ja ovulaatiohäiriöitä. Radiojodihoidosta tulee nyt vuosi, hoidon vuoksi käytän säännöllisesti ehkäisylaastaria koska sen todettiin olevan minulle varmin ehkäisytapa. Turvaraja oli puolivuotta mutta suhteemme ja migreenin vuoksi päätin jatkaa ja jatkoinkin säännöllistä ehkäisyä.

Voisi siis sanoa että meille vahinkoa ei voi sattua, ennemminkin erityisiä ihmeitä.