Toinen kuolemansynti

"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta".

Nyt on syytä kirjoittaa vähän tästäkin aiheesta, koska tuntuu että se on usein läsnä monen ihmisen arjessa ja työssä.

Yrittäjänä törmään usein kateellisiin ihmisiin joilla on uskomattomia mielikuvia yrittäjistä, siitä mitä tienaat ja miten asiat teet, olen varsinkin asuinpaikkakunnallani nähnyt kuinka pienyrittäjiä kadehditaan ja jopa kartetaan, ihan kuin olisimme eri kastia kuin muut. 

Harva kuitenkaan ajattelee että meilläpä ei ole työttömyysturvaa, ei sairaslomia, ei sijaisia eikä aina edes tietoa seuraavan kuukauden tuloista. Olet sidottu 24/7 eli riittämättömyden tunne on usein suuri, menit minne tahansa pienessä kylässä kaikki tunnistavat sinut ja sinun täytyy olla valmis olemaan esillä aina, et ole vapaalla koskaan. Jos tienaat jokin kuukausi enemmän niin toisena saatat joutua maksamaan sairasloman tuuraajalle. Vaikka välillä vituttaisi kuinka, sitä et voi näyttää ja töihin on aina mentävä, asiakkaat kun ovat ne jotka maksavat palkkasi.

Yrittäminen vaatii luonnetta, kovuutta ja välillä joustamattomuuttakin. Sitkeyttä, tiukkoja periaatteita suorasukaisuutta ja kykyä joustaa oikeassa kohtaa oikealla tavalla. Taloudellista silmää ja kykyä olla laskelmoiva. Eniten kuitenkin menestyvä yrittäjä tarvitsee riskinottokykyä ja "nälkää" omaan työhön.

Yrittäjä vaatii siis ihan oman luonteensa...no minulla se taitaa olla verissä, syntymälahjana saatuna.

Vaikka pääyritykseni nykyisessä muodossa loppuu 26 päivän päästä, olen jo viime kesänä perustanut toisen yrityksen, tarvitsen haasteita ja haluan haastaa itseni. En aio viettää äippälomaani "vain lasten ehdoilla" enkä todellakaan tukien varassa roikkuen eli kunnianhimoakin löytyy. Olen valmis tekemään töitä menestykseni eteen, näin eivät kaikki vain asiaa ymmärrä.

Muistakaa te jotka mietitte että "olen yrittänyt mutta ei onnistu", elämän ei kuulukkaan olla helppoa. Saavutuksista iloitsee juuri silloin eniten kun ne on itse saavuttanut ja tehnyt töitä pirusti niiden eteen, joskus olisi helpompi käyttää suhteita mutta ansiot eivät silloin tunnu omilta. Myös hyvä terveys ja tervelliset elämäntavat antavat potkua sietää ja käydä läpi vastoinkäymisiä joita kaikille tulee välillä, myös minulle. Pitkäaikaissairaudet kaiken tämän keskellä ovat suuri haaste välillä minulle.

Moni ajattelee että hankkimamme asiat kuten asunnot tai autot ovat tipahtaneet jostain, jonku on ne melkein lahjoittanut tai "pappa betalar", viimeisenä vaihtoehtona tietysti myös luulot että asioita maksetaan ns. "väärällä rahalla", menneisyyden annetaan vaikuttaa liikaa arvo- ja ajatusmaailmaan.

Väittäisin kuitenkin että moni muukin pystyy asettamiinsa saavutuksiin jos vain löytyy tarpeeksi tahtoa ja riskinottokykyä. Tästä esimerkkinä rahankäyttö. Itse en juuri koskaan osta vaatteita perheessämme normaalilla hintaa, kesällä saatan ostaan halvat talvivaatteet ja toisinpäin. Kierrätämme paljon ja monen asian hankin käytettynä. Emme käy baareissa ja harvoin myöskään ulkona syömässä. Bensan hinnan katsomme tarkkaan ja työmatkat minä usein kävelen. Ruokakaupassa vertaan tarkaan kilohintoja ja paljon tuotetaan itse (mehut, hillot, marjat jne..), aamut alkavat aina puurolla ja kaiken ruuan pyrin tekemään aina itse. Olemme siis erittäin laskelmoivia ja tiedämme omat talouden asiat hyvinkin tarkkaan. Välillä on mahdollista sijoittaa tiukan talouden asiosta tuloja johonkin jonka voi myös myöhemmin vaikka realisoida.

En puhuisi totta jos sanoisin että asiani ovat aina olleet näin, harva tietää että nuoruudessani on olleet huumeet ja rikollisuus hyvinkin lähellä. Jossain vaiheessa vaan päätin että elämästäni päättää vain yksin ja ainoastaan minä itse. Minä kannan vastuun itsestäni  ja seuraukset teoistani, minulla on siis oikeus välillä olla myös itserakas itseäni kohtaan. On minulle myöhemmin myös tarjottu rahaa ja taloudellista tukea, mutta en ole huolinut. Ongelman täytyy olla täysin ylitsepääsemätön jotta suostun edes pyytämään taloudellista apua, ihminen venyy uskomattoman paljon tarvittaessa.

Lahjat ovat ainoa asia jotka otan aina tyytyväisenä vastaan, tykkään saada ja antaa lahjoja, mutta tästäkin koitan opettaa lapsilleni että lahjan arvolla tai määrällä ei ole väliä eikä kuulu edes määrittää lahjaa sen mukaan. Lahjan antamisen syy ja saaja ovat ne mitkä merkitsevät, se että tiedät ja tunnet jonkun ajatelleen juuri sinua.

Kateutta on siis jokapaikassa. Joku on kateellinen maallisesta mammonasta, joku terveydestä tai joku jopa siitä että toinen on sairaslomalla. Kateus on yksi pahimmista synneistä ja aiheuttaa paljon peruttamattomia tekoja.

Silti kateuden edelle synneissä menee kuitenkin ylpeys. Ylpeys on sitä että ihminen kuvittelee itsestään liikoja.

Nöyrän ei tarvitse ylpeillä saavutuksillaan, sen sijaan hän on saavutuksistaan aidosti onnellinen. Muistakaa siis olla nöyriä itseään ja toisia kohtaan. Asettakaa tavoitteita ja uskokaa ja luottakaa itseenne =)

Erityinen raskaus - raskauspahointivointia korvien välissä

Todellakin, raskaustestin tehtyäni en hyppinyt ilosta vaan lähinnä kirosin ääneen. Ensimmäiset viikot jännitin ultraa koska pessimistinä luulin että siellä on kuitenkin tuulimuna tai muuta ongelmaa, en voinut kuvitella että sisälläni oikeasti kasvaisi ihme.

Kroppani alkoikin tälläkertaa muuttumaan heti, aiemmat raskaudet ovat pysytelleet visusti "piilossa" puoliväliin saakka, mutta nyt tuntui että maha ponnahti esiin heti vaikka kaikki muut fyysiset raskausoireet pysyivätkin poissa. Olimme päättäneet että raskaus on julkista vasta sitten kun olemme käyneet ensimmäisen ultran ja kaikki seulat läpi, vasta kun saisimme tietää että kaikki on edes suunnilleen niinkuin pitää kertoisimme läheisille. Hankaluuksia toikin tälläkertaa se että saisin peiteltyä vatsani töissä ja julkisesti liikkuessani.

Minulta tosiaan puuttuu edelleen ne tyypilliset raskausoireet, tässäkohtaa väitän että osasyy etten voi pahoin eikä minulla ole esimerkiksi mielitekoja on ravinnolla.

Raskaus "syö" äidin kehoa eli lapsi ottaa sen mitä tarvitsee mutta se on aina äidiltä pois. Jos siis ravintoaineista on vajetta jo heti alussa, keho reagoi mieliteoilla ja huonolla voinnilla ja väsymyksellä. Eikä auta se että neuvolasta saat heti alussa listan vain "kielletyistä aineista", mutta et ohjeita mitä sinun kuuluisi lisätä ruokavalioon.

Ajatteleppas, syöt monipuolisesti ja käytät tukena ravintolisiä, voit hyvin ja olet energinen. Kun saat tietää olevasi raskaana, jätät usean asian pois siinä pelossa että se olisi jotenkin vaarallista ja alat oireilemaan väsymyksellä ja huonolla ololla kuullostaako järkevältä ? Ei ainakaan minusta, miksi raskaus ei olisi hyvä syy jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin jos valinnat ovat siihen asti olleet oikeat ?

Monen raskautta suunnittelevan kannattaisikin jo ennen hedelmöitystä miettiä ruokavalio kuntoon jotta hedelmöittymiselle olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat.

On myös hyvä jos turhat mieliteot pysyvät poissa niin painokin nousee maltillisesti, kahden edestä kun ei tarvitse todellakaan syödä. Raskauden alussa lisääntynyt energiantarve on noin 150 kcal vuorokaudessa ja loppupuolellakin vain 300 kcal joka on vain noin vajaa 1 dl esim. pähkinöitä.

Itse lisäsin entisestään kasvisten, hedelmien sekä ravintolisien käyttöä heti raskauden tultua viikolla 5 selville. Etenkin foolihapon saantiin on hyvä kiinnittää huomiota, tämä ravintoaine on erittäin tärkeää myös sikiön hermoston kehitykselle juuri alkuvaiheessa, foolihappo ehkäisee myös pahoinvointia.

Mutta eihän tämä erityinen äiti nyt päässyt kuitenkaan ilman oireita, niitä on kyllä, mutta ne ovat hieman toisenlaisia, itse jopa toivoisin että minulla olisi ihan niitä tavallisia oireita mitä usein muillakin on.

Olen aina purkanut ahdistustani ja stressiä liikunnalla, etenkin yksin juoksemalla ja rääkkäämällä
itseäni, fyysinen kova reeni on aina poistanut henkiset murheet helposti, tähän en ole koskaan tarvinnut esimerkiksi alkoholia tai kännejä niinkuin monella on tapana ollut purkaa asioita.

En siksi olekkaan ollut ikinä mikään ryhmäliikkuja vaan aina ottanut oman yksinäisen hetkeni näin. Nyt tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.

Kova rasitus ja liikunta on nyt kielletty koska kärsin heti alussa ennenaikaisista supistuksista ja kovista liitoskivuista, minulla on seisomatyö joka ottaa veronsa joten mitään muuta ei sitten juuri voi töiden lisäksi tehdä ja tämä alkaa näkymään ja tuntumaan korvien välissä. Mitäs nyt millä keinoin sitä henkistä pääomaa saisi sitten kasvatettua koska luulen että kärsin raskauden aikaisesta masennuksesta.

Aika ja puhuminen, rehellisyys ja luottamus itseensä, tulevaisuuteen ja läheisiin on ainoa apukeino tähän. En ole koskaan odotusaikana hihkunut ja hyppinyt onnesta vaan lähinnä ollut täysin maassa ehkä kenenkään edes sitä tajuamatta. Tämä johtuu osittain varmasti siitä että olen pessimisti ja minulla on myös tarve kontrolloida sekä omaan erittäin päättäväisen ja jääräpäisen luonteen, joka on kyllä hieman sukuvikakin.

Nyt minulta on viety se kontrolli ja joku muu päättää kehostani puolestani enkä voi tehdä vain oman pääni mukaan. Pelkään myös sairauksien vuoksi menettäväni lapseni tai rakkaani tai jotenkin epäonnistuvani tässä.

Olen elämässäni menettänyt minulle rakkaista ihmisiä tahtomattani sekä luopunut asioista omasta tahdostani vaikka olen maksanut niistä kovan hinnankin, tiedän myös että jokainen menetys on jättänyt jälkensä.

"Masennus raskausaika on hyvinkin yleistä, eikä tarkoita että lasta ei haluttaisi tai odotettaisi, masennus voi myös iskeä kehen tahansa. Ympäristön odotukset luovat paineita jos ei pystykkään hehkumaan onnesta voi helposti kokea epäonnistuvansa. Syyllistää itseään omista ajatuksista ja tunteistaan, itkuja, epäilyjä tulevasta, mustasukkaisuutta siitä että itse joutuukin luopumaan kaikesta, jaksamisen puutetta...
Raskauden aikainen masennus vaikuttaa myös kehittyvään vauvaan stressihormonien välityksellä, myös puolison voi olla vaikeaa tunnistaa masennusta koska äiti saattaa hävetä tunteitaan tai pelätä niiden näyttämistä. 
Masennukselle altistaa moni asia. Kuormittunut raskaus, vaikeat synnytykset,  terveyteen liittyvät huolet, omaan alapsuuteen ja aiempaan elämään liittyvät vaikeat kokemukset".

Onkin siis erittäin tärkeää myöntää asiat itselleen ja puolisolleen, puhua niistä ja olla vaatimatta itseltään liikoja sekä uskoa tulevaan ja siihen ettisiä asiat menevät niinkuin on tarkoitettu. Ottaa rakkaus vastaan ja uskaltaa rakastaan.

Ennekaikkea ymmärtää että elämän arvoa ei mitata aineellisilla asioilla vaan henkisellä pääomalla jota jokaisen on mahdollisuus halutessaan kasvattaa.

http://www.terve.fi/raskausaika/40630-vaihtoehtoja-raskauden-aikaisen-masennuksen-hoitoon