Nyt on syytä kirjoittaa vähän tästäkin aiheesta, koska tuntuu että se on usein läsnä monen ihmisen arjessa ja työssä.
Yrittäjänä törmään usein kateellisiin ihmisiin joilla on uskomattomia mielikuvia yrittäjistä, siitä mitä tienaat ja miten asiat teet, olen varsinkin asuinpaikkakunnallani nähnyt kuinka pienyrittäjiä kadehditaan ja jopa kartetaan, ihan kuin olisimme eri kastia kuin muut.
Harva kuitenkaan ajattelee että meilläpä ei ole työttömyysturvaa, ei sairaslomia, ei sijaisia eikä aina edes tietoa seuraavan kuukauden tuloista. Olet sidottu 24/7 eli riittämättömyden tunne on usein suuri, menit minne tahansa pienessä kylässä kaikki tunnistavat sinut ja sinun täytyy olla valmis olemaan esillä aina, et ole vapaalla koskaan. Jos tienaat jokin kuukausi enemmän niin toisena saatat joutua maksamaan sairasloman tuuraajalle. Vaikka välillä vituttaisi kuinka, sitä et voi näyttää ja töihin on aina mentävä, asiakkaat kun ovat ne jotka maksavat palkkasi.
Yrittäminen vaatii luonnetta, kovuutta ja välillä joustamattomuuttakin. Sitkeyttä, tiukkoja periaatteita suorasukaisuutta ja kykyä joustaa oikeassa kohtaa oikealla tavalla. Taloudellista silmää ja kykyä olla laskelmoiva. Eniten kuitenkin menestyvä yrittäjä tarvitsee riskinottokykyä ja "nälkää" omaan työhön.
Yrittäjä vaatii siis ihan oman luonteensa...no minulla se taitaa olla verissä, syntymälahjana saatuna.
Vaikka pääyritykseni nykyisessä muodossa loppuu 26 päivän päästä, olen jo viime kesänä perustanut toisen yrityksen, tarvitsen haasteita ja haluan haastaa itseni. En aio viettää äippälomaani "vain lasten ehdoilla" enkä todellakaan tukien varassa roikkuen eli kunnianhimoakin löytyy. Olen valmis tekemään töitä menestykseni eteen, näin eivät kaikki vain asiaa ymmärrä.
Muistakaa te jotka mietitte että "olen yrittänyt mutta ei onnistu", elämän ei kuulukkaan olla helppoa. Saavutuksista iloitsee juuri silloin eniten kun ne on itse saavuttanut ja tehnyt töitä pirusti niiden eteen, joskus olisi helpompi käyttää suhteita mutta ansiot eivät silloin tunnu omilta. Myös hyvä terveys ja tervelliset elämäntavat antavat potkua sietää ja käydä läpi vastoinkäymisiä joita kaikille tulee välillä, myös minulle. Pitkäaikaissairaudet kaiken tämän keskellä ovat suuri haaste välillä minulle.
Moni ajattelee että hankkimamme asiat kuten asunnot tai autot ovat tipahtaneet jostain, jonku on ne melkein lahjoittanut tai "pappa betalar", viimeisenä vaihtoehtona tietysti myös luulot että asioita maksetaan ns. "väärällä rahalla", menneisyyden annetaan vaikuttaa liikaa arvo- ja ajatusmaailmaan.
Väittäisin kuitenkin että moni muukin pystyy asettamiinsa saavutuksiin jos vain löytyy tarpeeksi tahtoa ja riskinottokykyä. Tästä esimerkkinä rahankäyttö. Itse en juuri koskaan osta vaatteita perheessämme normaalilla hintaa, kesällä saatan ostaan halvat talvivaatteet ja toisinpäin. Kierrätämme paljon ja monen asian hankin käytettynä. Emme käy baareissa ja harvoin myöskään ulkona syömässä. Bensan hinnan katsomme tarkkaan ja työmatkat minä usein kävelen. Ruokakaupassa vertaan tarkaan kilohintoja ja paljon tuotetaan itse (mehut, hillot, marjat jne..), aamut alkavat aina puurolla ja kaiken ruuan pyrin tekemään aina itse. Olemme siis erittäin laskelmoivia ja tiedämme omat talouden asiat hyvinkin tarkkaan. Välillä on mahdollista sijoittaa tiukan talouden asiosta tuloja johonkin jonka voi myös myöhemmin vaikka realisoida.
En puhuisi totta jos sanoisin että asiani ovat aina olleet näin, harva tietää että nuoruudessani on olleet huumeet ja rikollisuus hyvinkin lähellä. Jossain vaiheessa vaan päätin että elämästäni päättää vain yksin ja ainoastaan minä itse. Minä kannan vastuun itsestäni ja seuraukset teoistani, minulla on siis oikeus välillä olla myös itserakas itseäni kohtaan. On minulle myöhemmin myös tarjottu rahaa ja taloudellista tukea, mutta en ole huolinut. Ongelman täytyy olla täysin ylitsepääsemätön jotta suostun edes pyytämään taloudellista apua, ihminen venyy uskomattoman paljon tarvittaessa.
Lahjat ovat ainoa asia jotka otan aina tyytyväisenä vastaan, tykkään saada ja antaa lahjoja, mutta tästäkin koitan opettaa lapsilleni että lahjan arvolla tai määrällä ei ole väliä eikä kuulu edes määrittää lahjaa sen mukaan. Lahjan antamisen syy ja saaja ovat ne mitkä merkitsevät, se että tiedät ja tunnet jonkun ajatelleen juuri sinua.
Kateutta on siis jokapaikassa. Joku on kateellinen maallisesta mammonasta, joku terveydestä tai joku jopa siitä että toinen on sairaslomalla. Kateus on yksi pahimmista synneistä ja aiheuttaa paljon peruttamattomia tekoja.
Silti kateuden edelle synneissä menee kuitenkin ylpeys. Ylpeys on sitä että ihminen kuvittelee itsestään liikoja.
Nöyrän ei tarvitse ylpeillä saavutuksillaan, sen sijaan hän on saavutuksistaan aidosti onnellinen. Muistakaa siis olla nöyriä itseään ja toisia kohtaan. Asettakaa tavoitteita ja uskokaa ja luottakaa itseenne =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti