Tässä kuussa on joulu, minä olen aina mieltänyt joulun vuoden tärkeimmäksi juhlaksi. Jouluna täytyy olla lunta, lahjoja, herkkuja, leivonnaisia. Aattoa ennen täytyy siivota hullunlailla, sieltäkin mistä ei ikinä muuten tule siivottua. Täytyy käydä jouluostoksilla ja lähettää kortit. Jouluna perhe kokoontuu yhteen viettämään vain rauhallista iltaa ja kaikki saavat mitä ovat toivoneet, kaikilla on hyvä mieli.
Onko tämä taas yksi tapa kilpailla, nykymaailmassa kaikessa täytyisi olla parempi. Olla eniten kynttilöitä kuusessa ja hankkia lapsilleen ne kalleimmat lahjat. Paitsi että eihän hyvää mieltä voi ostaa eikä tilata.
Tosiasiassa moni joulu onkin mennyt niin että lasten toiveet vaihtuvat juuri ennen aattoa eli paketista tulee muuta kuin toivottiin, puolisukua tissuttelee päissään koko päivän ja odottaa pukkia jota ei sitten tullutkaan vaan lahjat jätettiin varastoon, pukki ei päässyt paikalle kun ei ollut lunta, oli musta joulu, kaikin tavoin.
Äidit ja anopit istuvat aattona puolinukuksissa ja rättiväsyneinä ihmetellen että kohtahan se joulu onkin taas ohi, eikä kukaan huomannut että olit pessyt saunan mutta et ollut ehtinyt jynssäämään uunia. Isät keittelevät glögiä ja lopuksi sammuvat ennen kynttilöitä. Kiiltokuva päässäsi repeää kun olit ajatellut että tämä ei taaskaan ollut sellainen perhejoulu, rakkauden joulu. Millainen se sitten pitäisi olla ? Mikä on hyvä joulu ?
Olisiko niin että joulu on hiljentymisen aikaa, aikaa pysähtyä, aikaa tuoda hyvä mieli itselle ja muille. On hyvä että nykyään kun aina on kiire jostakin johonkin joutuu joskus pysähtymään hetkeksi, saa huilata ja vain olla, kuunnella ja rakastaa, kaikessa rauhassa.
Tänä vuonna teen kyllä asiat toisin. En juuri lähettele kortteja vaan menen ihan käymään ystävien luona, keskityn siihen että kuuntelen muita ja autan myös minulle tuntemattomia ihmisiä, siitä tulee hyvä olo. Hymyilen papoille ja avaan oven mummoille, toivottelen hyvää päivää lopuksi. Koitan huomioida ja muistaa että kaikilla ei ole mahdollista viettää joulua eikä heillä ole lähimmäisiä rakastamassa tai muistamassa. En ostele juuri lahjoja vaan teen niitä, vien avun perille asti ja muistan montaa lähimmäistä näin, olen aidosti paikalla ja läsnä.
Annan lasteni viettää ehkä viimeisen joulun entisessä kodissa ex-mieheni kanssa, olenko minä joulun sitten yksin ? Onko joulu perhejuhla ja pärjäävätkö lapset sen ilman äitiä ? Tästä puhutaan lasten kanssa ja hekin ymmärtävät että joulu ei ole kuin yksi päivä vuodessa, lapsetkin pyytävät vain yhden tai kaksi lahjaa ja tietävät että saavat sen mitä pyytävät.
Olen jouluna ilman lapsia, mutta myös ilman hössötystä ja alkoholia.
Käyn pitkästä, pitkästä aikaa aattoiltana kirkossa, herran huoneessa, kaksi rakasta ihmistä ympärilläni, toinen heistä kädessäni kiinni. Ei ollenkaan hullumpi joulu..
