Kroppani alkoikin tälläkertaa muuttumaan heti, aiemmat raskaudet ovat pysytelleet visusti "piilossa" puoliväliin saakka, mutta nyt tuntui että maha ponnahti esiin heti vaikka kaikki muut fyysiset raskausoireet pysyivätkin poissa. Olimme päättäneet että raskaus on julkista vasta sitten kun olemme käyneet ensimmäisen ultran ja kaikki seulat läpi, vasta kun saisimme tietää että kaikki on edes suunnilleen niinkuin pitää kertoisimme läheisille. Hankaluuksia toikin tälläkertaa se että saisin peiteltyä vatsani töissä ja julkisesti liikkuessani.
Minulta tosiaan puuttuu edelleen ne tyypilliset raskausoireet, tässäkohtaa väitän että osasyy etten voi pahoin eikä minulla ole esimerkiksi mielitekoja on ravinnolla.
Raskaus "syö" äidin kehoa eli lapsi ottaa sen mitä tarvitsee mutta se on aina äidiltä pois. Jos siis ravintoaineista on vajetta jo heti alussa, keho reagoi mieliteoilla ja huonolla voinnilla ja väsymyksellä. Eikä auta se että neuvolasta saat heti alussa listan vain "kielletyistä aineista", mutta et ohjeita mitä sinun kuuluisi lisätä ruokavalioon.
Ajatteleppas, syöt monipuolisesti ja käytät tukena ravintolisiä, voit hyvin ja olet energinen. Kun saat tietää olevasi raskaana, jätät usean asian pois siinä pelossa että se olisi jotenkin vaarallista ja alat oireilemaan väsymyksellä ja huonolla ololla kuullostaako järkevältä ? Ei ainakaan minusta, miksi raskaus ei olisi hyvä syy jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin jos valinnat ovat siihen asti olleet oikeat ?
Monen raskautta suunnittelevan kannattaisikin jo ennen hedelmöitystä miettiä ruokavalio kuntoon jotta hedelmöittymiselle olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat.
On myös hyvä jos turhat mieliteot pysyvät poissa niin painokin nousee maltillisesti, kahden edestä kun ei tarvitse todellakaan syödä. Raskauden alussa lisääntynyt energiantarve on noin 150 kcal vuorokaudessa ja loppupuolellakin vain 300 kcal joka on vain noin vajaa 1 dl esim. pähkinöitä.
Itse lisäsin entisestään kasvisten, hedelmien sekä ravintolisien käyttöä heti raskauden tultua viikolla 5 selville. Etenkin foolihapon saantiin on hyvä kiinnittää huomiota, tämä ravintoaine on erittäin tärkeää myös sikiön hermoston kehitykselle juuri alkuvaiheessa, foolihappo ehkäisee myös pahoinvointia.
Mutta eihän tämä erityinen äiti nyt päässyt kuitenkaan ilman oireita, niitä on kyllä, mutta ne ovat hieman toisenlaisia, itse jopa toivoisin että minulla olisi ihan niitä tavallisia oireita mitä usein muillakin on.
Olen aina purkanut ahdistustani ja stressiä liikunnalla, etenkin yksin juoksemalla ja rääkkäämällä itseäni, fyysinen kova reeni on aina poistanut henkiset murheet helposti, tähän en ole koskaan tarvinnut esimerkiksi alkoholia tai kännejä niinkuin monella on tapana ollut purkaa asioita.
En siksi olekkaan ollut ikinä mikään ryhmäliikkuja vaan aina ottanut oman yksinäisen hetkeni näin. Nyt tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole.
Kova rasitus ja liikunta on nyt kielletty koska kärsin heti alussa ennenaikaisista supistuksista ja kovista liitoskivuista, minulla on seisomatyö joka ottaa veronsa joten mitään muuta ei sitten juuri voi töiden lisäksi tehdä ja tämä alkaa näkymään ja tuntumaan korvien välissä. Mitäs nyt millä keinoin sitä henkistä pääomaa saisi sitten kasvatettua koska luulen että kärsin raskauden aikaisesta masennuksesta.
Aika ja puhuminen, rehellisyys ja luottamus itseensä, tulevaisuuteen ja läheisiin on ainoa apukeino tähän. En ole koskaan odotusaikana hihkunut ja hyppinyt onnesta vaan lähinnä ollut täysin maassa ehkä kenenkään edes sitä tajuamatta. Tämä johtuu osittain varmasti siitä että olen pessimisti ja minulla on myös tarve kontrolloida sekä omaan erittäin päättäväisen ja jääräpäisen luonteen, joka on kyllä hieman sukuvikakin.
Nyt minulta on viety se kontrolli ja joku muu päättää kehostani puolestani enkä voi tehdä vain oman pääni mukaan. Pelkään myös sairauksien vuoksi menettäväni lapseni tai rakkaani tai jotenkin epäonnistuvani tässä.
Olen elämässäni menettänyt minulle rakkaista ihmisiä tahtomattani sekä luopunut asioista omasta tahdostani vaikka olen maksanut niistä kovan hinnankin, tiedän myös että jokainen menetys on jättänyt jälkensä.
"Masennus raskausaika on hyvinkin yleistä, eikä tarkoita että lasta ei haluttaisi tai odotettaisi, masennus voi myös iskeä kehen tahansa. Ympäristön odotukset luovat paineita jos ei pystykkään hehkumaan onnesta voi helposti kokea epäonnistuvansa. Syyllistää itseään omista ajatuksista ja tunteistaan, itkuja, epäilyjä tulevasta, mustasukkaisuutta siitä että itse joutuukin luopumaan kaikesta, jaksamisen puutetta...
Raskauden aikainen masennus vaikuttaa myös kehittyvään vauvaan stressihormonien välityksellä, myös puolison voi olla vaikeaa tunnistaa masennusta koska äiti saattaa hävetä tunteitaan tai pelätä niiden näyttämistä.
Masennukselle altistaa moni asia. Kuormittunut raskaus, vaikeat synnytykset, terveyteen liittyvät huolet, omaan alapsuuteen ja aiempaan elämään liittyvät vaikeat kokemukset".
Onkin siis erittäin tärkeää myöntää asiat itselleen ja puolisolleen, puhua niistä ja olla vaatimatta itseltään liikoja sekä uskoa tulevaan ja siihen ettisiä asiat menevät niinkuin on tarkoitettu. Ottaa rakkaus vastaan ja uskaltaa rakastaan.
Ennekaikkea ymmärtää että elämän arvoa ei mitata aineellisilla asioilla vaan henkisellä pääomalla jota jokaisen on mahdollisuus halutessaan kasvattaa.
http://www.terve.fi/raskausaika/40630-vaihtoehtoja-raskauden-aikaisen-masennuksen-hoitoon
