Minulle oli heti selvää että kun tunteeni ovat pelissä ja ovat molemmin puolin aitoja ja oikeita, koitetaan elää arkea, tavalla tai toisella yhdessä. Meillä on valtio välissä, mutta minähän tunnetusti pidän haasteista.
Puheluja ja viestejä päivittäin, muutaman tunnin tapaamisia viikonloppuisin, vaikka aluksi ajattelin että näin mennään ja se riittää niin kuitenkin kaipaus toisen lähelle ja toisen arkeen oli puolin ja toisin suuri.
Olenhan minäkin villin nuoruuden elänyt, mutta perusasiat kotona ovat aina olleet mallillaan ja voisi sanoa että minulla on ollut hyvä lapsuus.
En tiedä miksi vankilat ovat aina jotenkin silti kiehtoneet minua, jollain karulla tavalla, tarinat ja ihmiskohtalot sen sisällä. En ole ollenkaan pitänyt niitä pelottavina paikkoina, en myöskään ole karttanut tai pelännyt toisia vankeja. Ja tietysti kaikki telkkarin vankilasarja on katsottu.
Luulen että jotain samaa haluaa myös Arman tuoda esille uudessa Pohjantähden alla sarjassa, kannattaa siis katsoa, todellisia ja karuja tarinoita.
Ihmiset luulevat tietävänsä paljon, mutta sulkevat korvansa ja silmänsä oikeilta asioilta. "Kun minulla on kaikki hyvin se riittää", näin ajattelee valitettavan moni, enkä nyt tarkoita että pitäisi olla maailman parantaja, lahjoittaa rahaa johonkin tai hifistellä millään ituhippiasioilla.
Tarkoitan vain sitä että jos sinulla on kaikki hyvin, ole onnellinen siitä. Jos näet että ystävälläsi on asiat huonommin, mieti mitä voisit tehdä.
Olen aina ollut kiinnostunut lakipykälistä, lukenut niitä usein, aikoinaan koulussa ja joskus jopa huvikseni. Lain tietämyksestä on ollut todella monessa tilanteessa hyötyä, toisin sanoen on kivaa siis välillä olla oikeassa ja tietää omat oikeutensa.
Uusi lakimuutos mahdollisti myös minun pääsemisen ns. valvomattomiin tapaamisiin, tämä ei kuitenkaan käy ihan hetkessä saati ole kaikille halukkaille edes mahdollista. Suhteen molempia osapuolia tenttaa ammattilaiset, myös vartijoilla on mielipide ja näkemys koska olet käynyt ja mitkä ovat olleet tarkoitusperäsi, suomeksi sanottuna sinua testataan että onko suhteesi oikea.
Kolme henkilöä pöydän toisella puolella ja pieni jännitys ilmassa, haastattelija aloittaa sanomalla; "Kerroppas omin sanoin että mistä kaikki alkoi kun teillä ei ole ollut sitä yhteistä historiaa aikaisemmin".
Minäpä sitten vastasin siihen että: "Lähdetään vaikka siitä että eikö se ole ihan hyvä juttu kun sitä historiaa ei ole".
Minulle kuitenkin kävi niin että "läpäisin testit" ja sain mahdollisuuden hakea tapaamista ja tietysti niin teinkin. Sain kirjalliset ohjeet mitä saan ottaa mukaan, ja miten toimia. Pikkusen kyllä kävi mielessä että pitäisikö sujauttaa vartijoiden iloksi jotain pientä kivaa "leikkikalua" laukkuun.
Kaunis paikka, järvenrannalla. No hitto, minähän olin ihan lomalla kun pääsin sinne!
Ei puhelinta, ei tietokonetta, täysi rauha kaikkialla. Kävelyä ulkona, luontoa ja hiljaisuutta. Ruuan laittoa ja päiväunia. Kun arki ja työ on kiireistä ja äänekästä niin nautin suunnattomasti niiden vastakohdista. Enkä ollenkaan kokenut haitaksi että tekemistä täytyy keksiä itse, kun ulkoiset virikkeet puuttuvat.
Erityinen paikka,
erityinen seura
ja erityinen kiitos
että tämäkin tutkimusmatka oli mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti