Pelko

Herran pelko on viisauden alku, kuullostaako tutulta ?

Pelko ohjaa ihmistä, se on rakkauden rinnalla yksin vahvimmista tunteista, ikinä. Onko pelko viisautta ?

Se on myös tapa suojella itseään se tekee valppaaksi, usein ongelma ei ole pelko itsessään, vaan pelonhallinta ja kontrollin menettäminen, etenkin silloin kun sinussa on vähän perfektionismin vikaa.

Olen mielestäni vahva, hyvinkin kova ja uskalias, mutta pelko on sellainen tunne  jota en osaa käsitellä, jonka välillä kohtaan ja jonka kanssa on vain opittava elämään, joka haastaa minua ja saa minut jopa kärsimäään.

Tuntuu että olen tielle hypännyt säikähtänyt peura. Pimeässä auton ajovalojen edessä, sydän hakkaa, mitään ei varsinaisesti ole sattunut mutta yhtäkkiä säikähdät jotain niin paljon että kontrolli kaikkeen pettää, et tiedä mihin suuntaan juosta kun metsä tien molemmin puolin on pimeä. Vielä turvassa pusikossakin olet täysin tunnekuohun vallassa, selvisinkin hengissä.

En pelkää kipua, en ainakaan fyysistä. Kipukynnykseni on itseasiassa poikkeuksellisen korkea. En osaa pelätä oikein minkään tyyppisiä ihmisiä, vaan otan ihmisetkin aina jokaisen yksilönä taustoista tai tekemisistä huolimatta. En pelkää vaikeaa työtäkään, vaan otan sen aina haasteena itselleni. En pelkää taloudellista pärjäämistä koska olen aina joutunut pärjäämään omillani ja oppinut hyvinkin laskelmoivaksi. En minä hämähäkkejä tai mitään muitakaan eläimiä pelkää. Mitäs minä sitten pelkäänkään ?

Minä pelkään olemattomia asioita, asioita joita ei voi konkreetiisesti osoittaa, asioita jotka eivät ole hallinnassani, mutta jotka ovat kuitenkin hyvinkin suuria.

En ole koskaan oikeastaan myöhästynyt mistään, jostain syystä en hyväksy sitä virhettä itselleni joten aamuisin laitan kellojakin aina kaksi soimaan.

Pelkään ukkosta niin että pyrin olemaan aina muualla kuin missä sen aamuisen säätiedoituksen mukaan pitäisi olla.

Pelkään aina lentämistä, koska olen lähes varma että kone tippuu varmasti silloin kuin olen kyydissä.

Pelkään sitä henkistä kipua kun menetän minulle rakkaan ihmisen. Pelkään että minua ei rakastakkaan kukaan.

Eniten minä kuitenkin pelkään päästää ihmisiä oikeasti lähelleni, sydämeeni ja pääni sisälle, pelkään seurauksia jos luottamukseni rikotaan tai minut petetään.

Olen aina ollut tässä hyvin ehdoton ja anteeksi antamaton, pystyn puhumaan vaikeatkin asiat suoraan, ja käsittelemään hankaliakin asioita, ymmärtämään erityisiä tilanteitakin, mutta en koskaan ole pystynyt antamaan anteeksi jos luottamukseni on selkäni takana petetty, tämän vuoksi on monta ystävyyttäkin loppunut lopullisesti.

Pelko on siis pelottava ja vahva tunne joka väärin ilmaistuna vaikuttaa rakkauteen ja välittämiseen, aiheuttaa epäilyksen varjoja ja peittää aitoja tunteita sekä estää läheisyyden ja intohimon ympärillesi rakentaman suojakuoren vuoksi.

On pelottavaa päästää joku täysin pääsi sisälle ja ihollesi, mutta olen päättänyt olla pelkäämättä.

Pelko nimittäin lisää negatiivisuutta,

positiivisena ja hymyilevänä olet paljon kauniimpi ja itsevarmempi.

"Kontrollin vastakohta on vapaus. Pelon vastakohta on rakkaus. 

Ja nuo vastaparit eivät mahdu samalle puolen pöytää. Myös niin, että jos kontrolloi, ei voi rakastaa, ja jos pelkää, ei voi olla vapaa. 

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos vaan päästäisi irti, antaisi olla?  Jos vaan luottaisi siihen, että joki virtaa? Jos vaan antaisi elämän tapahtua?"