Olen sellainen ihminen että näen usein unia ja tapahtumia, joku sanoisi niitä ehkä enneuniksi, toiset etiäisiksi. Olen aina ollut ihminen joka osaa aavistaa asioita etukäteen.
Usko siirtää vuoria, sytyttää sotia ja on usein syynä moneen murheeseen, vai olisiko se sitenkin se uskonpuute ?
Läheisissäni on monta ns. uskovaista, tosin minä en heitä sellaisiksi ole ikinä nimittänyt. On eri uskontoon kuuluvia ja erilailla uskovia. Toiset saavat voimia vertaistuesta ja toiset hiljentymisestä, jotkut raamatusta ja jotkut viinapullosta.
Äitini on seurakunnalla töissä ja itsekin olen ollut isosena. Todistuksessani on aina komeillut täysi kymppi uskonnon kohdalla, kirkossa käyminen ei tuota minulle vaikeuksia, päinvastoin.
Oletko uskoton jos et käy kirkossa, lue raamattua tai noudata tiettyjä tapoja, mielestäni et ole !
Ei kenelläkään ole oikeutta sanoa miten pitää uskoa ja täytyykö uskoa, se on meidän kaikkien oma valinta.
Usko ei ole minulle uskonto, usko on tapa elää. Se on asenne.
Uskon että on olemassa enkeleitä ja henkiä, minut on ainakin sellainen pelastanut monesti.
Uskon itseni tekemiin valintoihin ja että usein olen saanut neuvoja niihin jostain muualta. Monesti olen ollut tilanteessa etten tiedä mitä tekisin, sitten kaikki onkin yhtäkkiä ollut ihan selvää ja ratkaisu on usein ollutkin varsin helppo ja looginen.
Uskon kohtaloon ja siihen että kaikella on tarkoitus.
Uskon rehellisyyteen ja siihen että mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voit vaikuttaa.
Ennen kaikkea usko on uskomista itseensä ja omiin kykyihin ja voimavaroihin.
Rakasta itseäsi niin muutkin voivat rakastaa sinua !
Usko että osaat ja voit !
Asenne ratkaisee !
Uskonpuutetta tuntuu olevan nykyihmisillä. Ei uskota edes itseensä. Se on surullista.
VastaaPoista